Tästä lähtee uusi raketti!

I guess there is no one to blame.

We're leaving ground (leaving ground).

Will things ever be the same again?

Tarkoitan, että älkää muistelko vanhoja ja lukeko vanhoja kirjoituksia tässä blogissa. Säilytän ne vain muistona. Nillä kiellän perustelemasta mitään. Olin silloin nuori, tyhmä ja... nuori ja tyhmä.

Nyt alkaa uusi kausi. Vaikka säbäkausi on jo loppupuolella, minun kauteni alkaa tästä.

Salibandyliiga on ylittänyt puolivälin. Päätin miettiä, miten ennen kautta joukkueista miettimäni sijoitukset ja muut asiat ovat pitäneet paikkansa tähän mennessä. Tässä seitsemän ensimmäistä joukkuetta aakkosten mukaan, loput myöhemmin.

AC HaKi (Vantaa)
Tällä hetkellä kasassa 11 pistettä, sijoitus tasaisessa 8-11 joukossa (jotka ovat kahden pisteen sisällä toisistaan). Kuten ennen kautta arvelin, tärkein henkilö koko joukkueessa on Petteri Nykky. Maailmanmestarivalmentaja ei ole kaikesta huolimatta tuonut uutta puhtia Hakiin, kotipelissäkään ei ollut neljääsataa katsojaa. Jospa MM-huuman loppuessa Haki saa rauhan keskittyä ja yrittää pudostuspeleihin.
Vaikka aiemmin epäilin, että puolustus hoitaisi hommansa paremmin kuin hyökkäys, ei ihan näin ole käynyt. Mielestäni ne ovat tällä hetkellä aika hyvin tasapainossa, mikä on hyvä asia.
Kuten epäilin, Juho Kantola on ollut tasaisen hyvä. Miro Herlin taas on yllättänyt vaisuudellaan. Perttu Raitala johtaa odotetusti joukkueen puolustajien pistepörssiä. Epäilen edelleen, että Haki päätyy siijoille 9-12.

Classic (Tampere)
Classic on melko odotetulla paikalla sijalla 5 pisteen päässä SPV:stä ja SSV:stä. Sveitsin maajoukkuepuolustaja Michael Flury ei ole lunastanut odotuksia tekemällä vain yhden tehopisteen. Vesa Punkarikaan ei pisteillä mässäile, mutta tuo varmuudellaan ja kokemuksellaan joukkueelle paljonkin. Henri Johansson on lyömässä odotusteni mukaisesti itseään lopulliseen läpimurtoon. V-M Virtanen on ollut ehkä hieman parempi, mitä oletin, johtaen joukkueen sisäistä pistepörssiä. Juuso Kiviharju ja Asser Jääskeläinen sen sijaan ovat olleet vielä vaisuja. Edelleen sitä mieltä, että sijoille 2-4.

FBT Pori
Odotusteni mukaisesti Pori on ollut voitontahtoinen ryhmä, joka ei päästä vastaustajiaan ihan helpolla. "Porin kakkosjoukkue" tippuu kauden päätteeksi takaisin oikelle sarjaportaalleen. Joukkueen sieluksi ajattelin itseoikeutetusti Lasse Salmista, joka onkin ollut hyvä. Parempi on kuitenkin ollut Ville Vahtera. Siispä sija(oi)lla (13-)14.

FT Trackers (Hämeenlinna)
Nuori valmennus sai viime kaudella jo hyvää kokemusta, joka saattaa auttaa Trackersia tällä kaudella. Joukkue on jatkanut samalla tavalla kuin viime kaudella. Tulevalla kaudella Trackers ei varmasti halua jäädä mitalipelien ulkopuolelle. Viime kauden ehdoton kunkku Juho Järvinen on kuitenkin poissa, eikä hänen maalintekijän rooliaan ole selvästi ottanut kukaan harteilleen, kuten arvelinkin. Tasainen joukkue on ehkä Trackersin vahvuus. Jussi Korhonen ei ole ottanut toivomaani askelta ylöspäin, sen sijaan Heikki Hätönen on yllättänyt. Sijoituarvaukseni pysyy sijoilla 6-8.

G-KooVee (Tampere)
Kuten epäilin, G-KooVee ei ole juurikaan Gunnersia parempi, vaan sijoittuu jälleen keskikastiin suuresta panostuksesta huolimatta. Suurin osa vahvistuksista oli nuoria, jotka eivät vielä pärjää liigakentillä, arvelin. Valtteri Sainio ja Ville Matikainen ovat kuitenkin yllättäneet positiivisesti. AIK:sta tullut maalivahti Pekka Nieminen on sen sijaan flopannut. Tällä hetkellä yllättävänkin hyvä sijoitus 7, päätyy kuitenkin näkemykseni mukaan sijoille 8-10.

Happee (Jyväskylä)
Happee pystyi vielä pitämään kiinni huippuhyökkääjistään Petri Kaukosta ja Veli-Matti Hynysestä, jotka ovatkin olleet joukkueen tukipilareita. Myös yllättäjä Jami Manninen on ollut hyvä. Uskon edelleenkin Happeen sinnittelevän tämänkin kauden jälkeen liigassa. Junioriosastolta on tulossa (ja jo tullutkin) kovia vahvistuksia, sillä ei A-poikien SM-voittaja voi aivan huono olla, eihän? 90-syntynyt Otto Tikka ei ole aivan lunastanut odotuksiaan, mutta vielä ehtii. Paul Kotilainen on ollut odotetun tasainen. Maajoukkueessakin esiintynyt puolustaja Mikko Lehto sinnittelee enää vaivoin liigassa. Suurin osa Happeen otteluista on tasaisia, yleensä tappio tulee yhden maalin erolla. Sijoitus 13 ei siis kerro koko totuutta. Silti jää sijoille 11-13.

Josba (Joensuu)
"2000-luvun ketju kahdeksan parhaan joukossa jatkui. Mestaruus on tosin karttanut Joensuuta, eikä se tulevallakaan kaudella luultavasti tule siitä nauttimaan." Näin arvelin ja arvelen edelleen. Hyväkuntoisena ja liikkuvana joukkueena tunnettu Josba menetti tukun avainpelaajiaan. Aivan kautta ennen pelaajasopimuksia oli vasta kymmenkunta ja niimpä Josba joutui ottamaan viime hetken hankintoja, eli ei niin kovia pelaajia. Tämä on myös näkynyt. Sijoitus tällä hetkellä 10. Josba peluuttaa kaikkia kolmea maalivahtiaan sekaisin, mikä ei tiedä hyvää. Tatu Väänäsen löukkaantuminen on vaikuttanut Josban peliin, mutta ei selitä kaikkea. Kapteeni Esa Jussila ja Juhani Tuomainen ovat olleet hyviä, mutta seuraavaksi parhaimpiin pelaajiin joukkueessa on liian iso kuilu. EM-voittoon Suomen miehet valmentanut Antti Ruokonen siirtyi Joensuun avuksi ennen kautta, mutta liian myöhään. Arvaukseni, että Josba päätyy sijoille 5-7 voi mennä hieman pieleen, mutta uskotaan nyt yhä siihen.

... eipä kun iloinen! Päässäni vain soi tuo Uniklubin Huomenna-kappale, sillä huomenna lähden joukkueeni kanssa pelireissulle Ouluun. Lauantaina sitten pelit, maltan tuskin odottaa! Lähes koko joukkue tulossa mukaan, mikä on tietenkin hyvä asia.

Mutta asiaan. Minun piti kirjoitella rangaistuslaukauksista. Tai oikeastaan ei pitänyt, vaan päätin äsken, että siitä on mukava puhua. Tai siis kirjoittaa. Katselin nimittäin äsken elixir.fi-sivustolta luultavasti viimeistä päivää ilmaisia salibandyvinkkejä. Täytyy sanoa, että tykkään. Varsinkin nuo monet eri rangaistuslaukausvariaatiot Mikko Kohosen opeilla uppoavat.

Jos joku nyt ei jaksa (tai ei ehdi, sillä tämähän luultavasti on se viimeinen ilmainen päivä) mennä katselemaan noita videoita, niin minäpäs kerron muutamasta pääpiirteittäin. Mutta suosittelen kyllä katselemista, mikäli vielä ehdit.

Ehkä paras ja varmin rankkari on mielestäni rystyrankkari, joka edellyttää sitä, että veskari on tullut vastaan. Jos maalivahti pysyy maalillaan, niin veto, rannari, on ehdottomasti paras vaihtoeho. Mutta siitä rystyrankkarista. Se on minusta paras vaihtoehto etenkin siksi, että rystyn ulottuvuus on parempi kuin kämmenen. Ja se on fakta. Ja rankkarihan etenee niin, että tulet keskeltä veskaria kohti, käytät palloa rystyllä, jonka jälkeen viet nopeasti kämmenelle. Siinä siis pitkä harhautus ja sitten pitkälle rystylle ja lähes varma maali tyhjiin (jos pallo ei satu viime hetkellä karkaamaan, kuten kirjoittajalle sattui käymään tässä viime treeneissä...).

Kuten suurin osa salibandyväestä tietää, Klassinen Kohonen -niminen harhautus on Mikko Kohosen bravuuri, joka Kohosen sanoin "toimii melkein sadan prosentin tehokkuudella". Pidän Kohosen pelityylistä ja arvostan häntä pelaajana, mutta jotenkin tämä rankkari ei vain iske. Myönnän, että pieni syy on myös se, etten itse onnistu tässä. Mutta rankkari menee siis näin: menet vetouhalla oikealta puolelta (mikäli olet left, rightit sitten kuvittelevat toisinpäin, niin kuin niin usein muutenkin), vaihdat rystylle (huom. uskalla viedä lähelle) ja juuri ennen maalivahtia siis tuo rystylle siirto, jonka jälkeen viet pitkälle ja siirrät pallon tyhjiin. Yksinkertainen ja useimmiten tehokas. Maalivahdit tietävät tämän, mutta se on järjettömän vaikea torjua, kun sen osaa.

Arvostan suunnattomasti rankkarin taitajia, kuten Roope Pietilää ja Mihu Kohosta. Sydämessäni tosin hieman tuntuu, kun muistelen MM-finaalia ja Kohosen rankkariyritystä. Mieluummin olisin luultavasti ottanut hopean ja Kohosen onnistumisen kuin kullan ja epäonnistumisen. Mutta näin tällä kertaa. Kyllähän tuo kulta on ylitsepääsemättömän hieno suoritus. Siitä luultavasti lisää joskus myöhemmin.

Mutta noista rankkareista vielä. Arvostan rankkarispesialisteja ensinnäkin siitä syystä, että rankkarin vetämiseen tarvitaan paljon kylmäpäisyyttä. Se on hieno ominaisuus ja yksi sen hienoimmista puolista on, että se ei ole pelkästään synnynnäinen kyky, vaan sitä voi myös parantaa. Ehdottomasti arvostan myös rohkeutta, itseluottamusta, kunnianhimoa ja voitontahtoa, joita uskon että onnistuneeseen rankkariin vaaditaan.

Zen Cafen laulu tuli väistämättä mieleen. Päätin aloittaa kirjoittamisen väsyneenä, mutta nyt päätänkin, että aloitan sen vasta nukuttuani yön yli. Toivon mukaan siis tämän päivän aikana, mutta ken tietää, jos muutun Prinsessa Ruususeksi.

Loppuun vielä tätä Uudenvuodenpäivä-kappaletta. Mitähän tuli taas luvattua.

 

"Minä tuhlaa enää en fyrkkaa
nyt en taksilla aja
maksan laskut ja ulosottoon eräpäivä on raja
olen paastolla viikon päivät enkä napise
olen päättänyt pysyä tässä
mä en vapise

On uudenvuodenpäivä
ja hiljaista
hiljaista"